Näyttelyjuliste tässä linkissä pdf-muodossa
|
Timo-Olavi Jalkanen ja Taru Syrjänen
ovat pitäneet valokuva- ja lasitaiteesta koostuvat
näyttelyt Barcelonassa, Madridissa, Kangasalla ja
Mäntyharjulla. Tämä Varkauden taidemuseon
yli 700 m2 kattava, 130 teoksesta muodostuva näyttely
on heidän tähän mennessä laajin ja
samalla ensimmäinen retrospektiivinen näyttely.
Jalkasen teoksia esillä on kuuden,
Syrjäsen teoksia kahdenkymmenen vuoden ajalta.
Jalkasen pelkistetyt, usein minimalistiset kuvateokset
käyvät vuoropuhelua Syrjäsen veistosmaisten
lasiteosten kanssa. Taidemuseon alakerrassa (kuva vas.) on
esillä Jalkasen grafiikkateoksia ja Syrjäsen
lasiteoksia. Yläkerran suuressa tilassa (kuva oik.)
on esillä Syrjäsen lasi-installaatioita
sekä Jalkasen installaatioita ja teoksia kankaalle.
Yläkerran tilassa on lisäksi useita erilaisia
äänimaisemia.
  |
|
| Timo-Olavi Jalkanen valokuvateoksia, maalauksia grafiikkaa ja veistoksia |
Taru Syrjänen lasitaiteilija, muotoilija lasitaidetta |
 -
Teoksissani ei näy ihmisen tekemää kulttuuria
lainkaan. Siksi katsoja kokee ne vaistomaisesti,
pre-verbaalisen ajan aivonosalla - ennen kielen oppimista.
Silloin teoksesta muodostuu peili katsojan omaan mieleen ja
katsoja kohtaa varhaisen itsensä. Koska
näkymissä ei ole elementtejä joihin tiedon ja
älykkään analyysin avulla voisi pureutua,
katsojan ammattitausta tai oppi ei vaikuta
kokemukseen.– Teokseni ovat pelkistettyjä ja hiljaisia. En kuvaa "kauniita" kohteita. Tunteen kauneudesta laukaisee katsojan oma muistijälki sisältäpäin. Minimalistiset näkymät ja kohteet teoksissani ovat välittäjiä, symboleja, jotka aikaansaavat katsojissa nuo tunteet. – Uusissa kankaalle toteutetuissa valokuva-teoksissani en käytä kehyksiä lainkaan. Tällä estän ylimääräiset ärsykkeet tai viitteet johonkin tyyliin, aikakauteen. Katsoja joutuu ikäänkuin astumaan sisään teoksen ajattomaan ja äänettömään minimalistiseen maailmaan. – Uusimmat teokseni ovat usein diptyykkejä, teospareja, jotka yhdessä luovat laajemman kertomuksen kuin mihin yksittäinen teos pystyy. – Sumu on läsnä useissa töissäni. Se piilottaa kaiken ympärillä näkyvän kulttuurin. Sumun ansiosta kaupungin kyljessä oleva alue muuttuu ajattomaksi tilaksi. Vaikka kuvani ovat nykyhetkestä, ne edustavat yhtä hyvin aikaa 1000 vuotta sitten tai 1000 vuoden kuluttua. – Teoksiani voi luonnehtia kankaalle siirtyneiksi kuviksi sisäisistä mielentunnelmista – vaikkakin ulkoisesti näkymät ovat olemassaolevista paikoista ja kohteista. Tulkintatapani kuvastaa romantiikan aikakauden ajatuksia, mutta ilmaisuni on silti modernia. Teoksista näkyy tämä vuosituhat varsinkin kompositioiden osalla. Joku onkin kuvannut minua kolmannen vuosituhannen romantikkona. Teoksissani työvälineenäni on pääosin ollut kamera ja paikkana Pyhäjärven ranta Tampereen Pispalassa – Vuosien 2000-2001 teoksissa kehykset ovat kuvauspaikoilta kerätyistä puuveneiden, airojen ja laiturilaudan kappaleista tehtyjä. Monet niistä ovat reliefimäisiä tai veistosmaisia. Teosten kehykset ovat muuttuneet ikkunakehyksiksi noihin ajattomiin näkymiin. Kehys ja näkymä ovat viettäneet vuosikymmenet yhdessä. – Toteutan teokseni pigmenttiväreillä kankaalle. Tällöin niiden valonkesto on useita satoja vuosia. Maalauksen ja valokuvan ero on teoksissani kadonnut. Kaikki kankaalle tekemäni työt ovat uniikkeja taideteoksia. Niistä ei ole kopioita. Suurimmat teokseni ovat kooltaan yli kaksimetrisiä. - Olen luonut myös sarjan grafiikkaa ja akvarelli- /lyijykynäteoksia, joita Varkaudessa esillä on parinkymmenentä. - Tämä Varkauden näyttely esittelee tuotantoani poikkeuksellisen laajasti ja monipuolisesti. Se on retrospektiivinen näyttely. Näyttelyä on tukenut Pirkanmaan taidetoimikunta |
 –
Minulle lasi on kiehtova vastakohtien materiaali. Sulana se
on pehmeää, kylmänä kovaa. Lasi voi
näyttäytyä pyöreänä,
särmikkäänä, terävänä,
ohuen hauraana ja jämerän massiivisena. Haluan
antaa Varkauden näyttelyssä mahdollisimman
monipuolisen kuvan tavastani työskennellä, siksi
esillä on teoksiani 20 vuoden ajalta.– Kiehtova kontrastiajattelu on usein myös työskentelyni lähtökohtana. Saatan yhdistää puhalletun pyöreän, valetun kulmikkaaseen; värittömän lasin värilliseen tai kiiltävän kirkkaan, matattuun pintaan. Monet lasin pintakäsittelymahdollisuudet; kaiverrus, hionta, hiekkapuhallus ja jäälasitekniikka, mahdollistavat loputtoman joukon variaatioita. Uudessa teossarjassani sijoitan lasin sisään lasiobjekteja eri kerroksiin. Lasin läpinäkyvyys mahdollistaakin omia makromaailmoja, jotka elävät teosten sisällä. – Suunnittelutyön teen työhuoneellani Tampereella. Ennen teosten toteutusta olen koonnut paljon aineistoa, ja ympärilläni on kasapäin luonnoksia. Työstän teokseni hyvin pitkälle paperilla, ennen lopullisten valintojen tekemistä. Seuravaaksi voi varsinainen työn valmistelu alkaa, esimerkiksi muottien ja apuvälineiden teko. Lasiteokset syntyvät Nuutajärvellä tiimissä lasinpuhaltajan ja assistentin kanssa. – Lasiteokseni ovat pääosin puhaltajamestareiden Unto Suomisen (1930-2004), Ossi Kaarinevan (1936-2003) ja Reima Maarosen puhaltamia. Lasiveistokseni "Pyörre" ja "Kierre" on puhaltanut yksi maailman kuuluisimmista lasipuhaltajista, venetsialainen Lino Tagliapietra, joka oli vierailijana Nuutajärven lasitehtaalla kesällä 1993. Saumaton yhteistyö lasinpuhaltajan kanssa on välttämätön edellytys. Onnistumisen saa aikaan arvostava ja luottava suhde taiteilijan ja lasinpuhaltajan välillä, on oltava "yhteinen kieli". – Kuvataideopinnot aloitin 70-luvun alussa Kankaanpään taidekoulussa. Aluksi valitsin materiaalikseni ja alueekseni keramiikan (tarkemmin CV:ssä). Valmistuin BA(hons) 1986 West Surrey College of Art and Design:sta Englannissa, pääaineenani lasi. Toimin freelance-suunnittelijana Humppilan lasitehtaalle 1982-84 (jolloin ensimmäinen juomalasi- ja kulhosarjani "Tarusto" tuli tuotantoon) ja Nuutajärven lasitehtaalle 1985-87. Iittalan vakinaisena muotoilijana toimin 1988-91. Tuolloin "Kesä" uniikkilasiteokseni valittiin the International Design 1990/91- vuosikirjaan ja "Purje"-maljakkosarjani otettiin New York:in Modernin taidemuseon myyntikokoelmaan. Olen työskennellyt vierailevana taiteilijana: Lasistudio Kokkino Choriossa, Kreetalla 1998. Studio Italo Ballarin, Venetsiassa, Italiassa 2002 ja Måleråsin lasitehtaalla, Ruotsissa 2003. “Lasi... Kirkas kuin auringon hehku musta kuin yön syli Yllättävä kuin virran uoma muuntuva kuin meren horisontti Taipumaton kuin tuulen tahto ikuinen kuin jää komeetan sydämessä” Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto |
| www.databooks.com/timojalkanen |
www.databooks.com/tarusyrjanen |
LEHDISTÖKUVAT
vapaaseen käyttöön:
1) Timo-Olavi
Jalkanen näyttelyssä 2) Taru Syrjänen studiossaan 3) Recreo, 2001, reliefimäinen valokuvateos pigmenttiväreillä happovapaalle paperipohjalle, 130 x 50 cm 4) Pyörre, 1993, d 22 cm, h 30 cm, lasinpuhaltaja Lino Tagliapietra 5) Avaruusvene V, 1999, d 16 cm, h 70 cm, lasinpuhaltajat Unto Suominen ja Ossi Kaarineva 6) Kaipuu, 2005, valokuvateos pigmenttiväreillä kankaalle, 60 x 230 cm |
|
|
Lisätietoja taiteilijoilta (yllä linkit kotisivuille) tai Varkauden taidemuseosta: intendentti Sinikka Miettinen, puh. (017) 579 4577 tai 040 503 7760, sinikka.miettinen(a)varkaus.fi Taiteilijat ovat lehdistön tavattavissa taidemuseossa 16.3.2006 klo 13-15 Avajaiset 16.3.2006 klo 18.00 . Avajaiskutsu tässä linkissä pdf-muodossa   Näyttelyn avaus: intendentti Sinikka Miettinen Varkauden Taidemuseosta (kuva vas.) Näyttelyn esittely: päätoimittaja Jari Niemelä Tampereelta (kuva oik.) Niemelän pitämä esittelypuhe ja kuvia avajaisista tässä linkissä |
|
 |
|
|
Tulkintoja taiteesta:
|
Timo-Olavi Jalkasen teoksissa on
seesteisyyttä ja kaipuuta. Ne ovat riisuttuja,
mentaaleja ja ne saavat katsojassa aikaan mielenmuutoksia.
Jalkanen luo hiljaisia kuvia, joissa ei ole nykyajalle
tyypillisiä liioiteltuja tehokeinoja eikä suurta
näyttävyyttä, ei järkytystä, ei
verta eikä tuskaa, ei kilpailua hektisen
televisiomaailman ja mediamyllytyksen kanssa.
Päinvastoin. Jalkasen pysäyttämä
vähäeleinen tuokio toimii kritiikkinä
meluisalle ja agressiiviselle aikakaudellemme. Silti Jalkanen ei julista, ei alleviivaa tai tyrkytä valmiiksi pureskeltua näkemystä. Tunne ja näkemys syntyvät katsojan mielessä omaehtoisesti. Jalkanen tarjoaa teostensa avulla katsojalle ikkunan. Usein tulee tunne kuin putoaisi teoksen edestä sen sisään, kuvan maailmaan, ehkä haaveilemaan tätä hetkeä paremmasta ja ehjemmästä tulevai- |
suudesta. Syntyy omillaan
olon tunne, kummallinen rauha, filosofinen tunnelma. Katsojan mielteissä kuva saattaa näyttäytyä aavemaisena, avarana, jopa pelottavana, mutta usein myös äärimmäistä rauhaa, ikuisuutta, iänkaikkisuutta ilmentävänä. Jalkasen teoksissa voi kokea historian alkuhetkistä kiirivän kaiun, joka vie katsojan johonkin yksinkertaiseen, josta tulee hyvä olo. Kuvat saattelevat samalla katsojan oman muistin kaukaisiin alitajunnan kätköihin. Ne eivät kuitenkaan tainnuta menneeseen, muistojen kultaamaan horrokseen, vaan tuovat myös sieltä takaisin, tavallaan puhdistautuneena – pohtimaan, mitä voimme tehdä, jotta voisimme useammin saavuttaa saman tyynen ajantilan, tajun ja olon. Jari Niemelä
päätoimittaja Tampere |
|
