Haastattelu tehty vuoden 2008 PISPALA VILKKARI-OFF -tilaisuuteen

Timo-Olavi Jalkanen

    ”Taiteeni aktivoi katsojan omia muistijälkiä ajalta jo ennen kielen osaamista. Minimalistissa teoksissani ei näy mitään ihmisen tekemää, vaan opittuun tietoon ja älykkyyteen pohjaavan tulkinnan sijasta ne koetaan mentaalisesti.”
    Näin kuvaa taiteilija Timo-Olavi Jalkanen taidettaan. Kun astuu Jalkasen Pispalan ateljeen ilmapiiriin, mielen valtaa ajaton, turvallinen ja levollinen tunnelma, juuri kuin ”muistijälki ajalta jo ennen kielen osaamista”. Ateljeen tunnelmaan kietoutuu myös talo, ja sinne vievät portaat, piha, yllä oleva puu ja tietenkin – ikkunasta lempeästi siintävät Jalkasen toiset kasvot, Pyhäjärvi.
    ”Järvi on minulle elävä olento, osa minua. Kuten Amerikan intiaaneille suuri tammi oli osa heitä ja he olivat osa tammea. Joillakin kansoilla vastaavassa osassa on vuori. Mutta minä olen järven ihminen, Pyhäjärven ihminen.”
    ”Aina kun käyn muilla paikkakunnilla, käyn järven ihmisenä koskettamassa paikallisten järvien vettä, tervehtimässä heimoani.”
    ”Kun pidin aikoinani ensimmäisen valokuvanäyttelyni, olin häkeltynyt huomiostani, että 40 kuvasta vain kolme oli vailla vettä.”

    Ja Jalkanen on tosiaankin kuvannut vettä ja Pyhäjärveä yltä, päältä ja alta, sekä valokuvin että videoin.
    ”Veden alla ollaan ajattomassa alkutilassa, luontoäidin kohdun rauhassa ja yhteenkuuluvuuden tunteessa, mennään elämän syntyä kohden. Vesinäkymän avaruuden ja tyyneyden suomalaiset kokevat rauhoittavana, mutta joillekin sellainen näyttäytyy jopa pelottavana. Muistan, miten Madridin näyttelyssäni metropolissa ikänsä asuneet ihmiset kokivat teokseni ikään kuin `alienmaisina`, pelottavan avarina paikkoina.”

    Jalkanen syntyi Outokummussa, mutta muutti jo 8-vuotiaana perheen mukana Tampereen Raholaan eli on täysverinen tamperelainen. Valokuvannut hän on pienestä pojasta saakka ja on tuttu nimenomaan valokuvataiteilijana. Elokuvaaminen alkoi pikku hiljaa käsikirjoittamisen ja yritysvideoiden kautta siirtyen tv -mainoksiin ja sitten jatkuen Kulttuuripysäkki-ohjelmasarjan tekemisellä TV –Tampereeseen. Moni jakso valmistui yhdessä päätoimittaja Jari Niemelän kanssa.
    ”Yhteistyö Niemelän kanssa on ollut erittäin toimivaa, työskentely on ollut hauskan rentoa ja helppoa. Esimerkiksi elokuva Kohtalokas tapaaminen Tampereella- Lenin ja Stalin Hämeenpuistossa 1905 syntyi varsin merkillisesti. Teimme Niemelän kanssa Kulttuuripysäkki -ohjelmaan jaksoa Hämeenpuiston patsaista hirvittävässä viimaisessa talvikelissä. Surkean sään takia homma tuntui toivottomalta, joten menimme lämmittelemään Työväenteatterin ravintolaan. Siellä Jari heitti idean jakson tekemisestä patsaiden sijasta samassa talossa sijaitsevasta Lenin-museosta, ja loppu onkin historiaa…Elokuva valmistui siltä istumalta.”

    Jalkasen toimia ympäröivä terapeuttinen ilmapiiri on ansaittua. Muunlaista maailmaa on nähty tarpeeksi.
    ”Olin suunnitteluinsinöörinä Nokialla, ja olen kiertänyt maailmaa apinanraivolla. Nykyinen elämäntyylini on niin kaukana kuin mahdollista tuosta aggressiivisesta high tech – huuruisesta työhulluudesta.”
    Aikaan saava Jalkanen on aina ollut, ja nykyisin hän onkin hyvä yhdistelmä pehmeää ymmärrystä ja käytännöllistä aikaan saavuutta. Taidemaailmassa kysyntää riittää. Hän mm. toteutti juuri Hämeenlinnan sairaalan uuteen tilaan kaiken taiteen suunnitelmallisesti arkkitehdin ja tekstiilisuunnitelijan kanssa.
    ”Mottoni on, että elämällä ja tekemällä näkee ja kokee paljon. Tulevaisuutta en suunnittele, koska ei tarvitse: elämä tuo mielenkiintoisia asioita ja ihmisiä jatkuvasti eteen. Ja Pyhäjärvi saa tulevaisuudessa uuden tulkinnan. Nyt pianolle säveltämäni Pyhäjärvikonserton muodossa.”